JALOKIVIÄ PORSAILLE

Kaikki ovat olleet tilanteessa, jossa pitäisi turvautua idiomiin. Tiedättehän: ”puhua puuta heinää”, ”menettää kasvonsa” tai ”helmiä sioille”. Hiukkasen niitä omia päälauseita värittämään tai muuten vain asiaa jalostamaan. Mutta vähänkin vieraalla kielimaaperällä liikuttaessa saattaa idiomista spontaanisti tulla ihan uusi sutkaus. Kuten ”jalokiviä porsaille”, tämän kirjan nimi ja alkusysäys. Alkuperäisen kyllä tunnistaa, mutta paljon maukkaammalta se uusi tuntuu.