Ikkabog

”Ikkabog, ikkabog, pysähdy, se nappaa!” Valtakunnan tulevaisuus on vaakalaudalla - ja neljän nuoren neuvokkuuden ja rohkeuden varassa. Olipa kerran pikkuruinen Runsaudensarvi, joka oli maailman onnellisin valtakunta. Kultaa riitti ylen määrin ja kuningas Uuno Urhean viikset olivat komeat ja napit jalokiviä. Leipurit, lihakauppiaat ja juustontekijät valmistivat herkkuja, jotka saivat ihmiset itkemään ilosta. Elämä oli täydellistä kaikkialla paitsi valtakunnan karuilla, pohjoisilla soilla. Sieltä ei ollut tullut muuta mainitsemisen arvoista kuin ikkabogin taru. Tarulla peloteltiin lapset kilteiksi kautta valtakunnan, vaikka arveltiin, ettei taru ole totta eikä ikkabogia ole olemassakaan.